Sam pani kai jotain juomaani?

Otsikon osuvuus lienee selvä ainakin niille, jotka olivat mukana Stam1nan keikalla perjantaina Lappeenrannan Ilonassa. Täytyy nimittäin tunnustaa, että nyt oli keikka, josta en muista juuri mitään. Niin kirjoitanpa sitten vaikka ennemmin uusista korvatulpistani. Parit laadukkaat tulpat hukattuani päädyin nyt Alpinen MusicSafe Pro tulppiin. Nuo ovat melko laadukkaan oloiset, eivätkä paina korvakäytävää rasittavasti. Filtterihän noissa on samanmittainen, kuin Alpinen Sleepsoft tulpissani, jotka pölynimurini söi taannoin. Eli nuo päässä voi jopa nukkua. Todentotta nukuin kyllä siellä keikallakin, eli toimii!

Ilmeisesti myös puhuin unissani, sillä kuulemani mukaan "höpötin koko keikan ajan" ja keskityin "johonkin ihan muuhun". Voihan se myös olla kun en tuota yhtyettä ole omaksunut omakseni ihan täydestä sydämestä, niin siinä voi jotain mennäkin ohitse. Saipan kannustuslaulun muistan, mutta voi johtua siitäkin, että kaverini latasi ansiokkaasti videon Youtubeen ja jakoi linkin. Eli ei varmaa sekään muistikuva. Tässäpä linkki videoon:

https://www.youtube.com/watch?v=R3J7Q0imzNY

Kyllä tuolla videolla huutoni kuuluu, eli melko varmasti olin paikalla.

Palatakseni vielä noihin korvatulppiin, mainitsemisenarvoisena pidän sitä, että mukana tuli kolme erilaiset filtterit eri vaimennustasoille. Kovin vaimennus on 2 kHz taajuudella, jolla heikoin filtteri antaa 24 dB vaimennuksen ja järein 27,7 dB vaimennuksen. Äkkiseltään päässälaskien Manowarin keikoille tarvitsee siltikin tuollaisten päälle kunnon Peltorit, tai muuten intensiteetti heiluu yhä kipurajan kynnyksellä. Mutta nimenomaan keikoille hyvät tulpat ja kunnon tulppiinhan kannattaa muutoinkin sijoittaa. Askel eteenpäin olisi sitten oman korvan mukaan tehdyt mittatilaustulpat. Mutta kun häviävät kuitenkin, niin ei ehkä kannata hankkia. Päänsärkyä nuo eivät estäneet, se varmaan johtui jostain muusta, kuin musiikin voimakkuudesta, mutta eipä ainakaan korvissa soinut, tai tinnittänyt. Tulppien pitäminen kyllä herkistää kuuloa sen verran, että seuraavana päivänä krapulatiaisen laulu raiskaa korvia vielä karmeammin kuin yleensä.

#Stam1na #Saipa

Amorphista House of Rockissa.. #cygnus #leivänpaahdin

En muista Amorphiksen ikinä käyneen Kouvostoliitossa, mutta voi olla, etten ole riittävän valistunut. Mutta kuitenkin, nyt kun bändi tietääkseni ensimmäistä kertaa astui lavalle House of Rockissa, olivat odotukseni suuret. Niin näytti jokunen muukin fani lähteneen liikkeelle, olivathan liput jo hyvissä ajoin loppuunmyydyt.

Jos jostakusta tuntuu harmilliselta, ettei mukaan päässyt, niin voin sanoa, että syytäkin tuntua! Ei tällaista tunnelmaa ole aiemmin ko. bändin esityksistä huokunut, mukaanlukien ne akustiset keikat. Pieni lava vaan toimii ja juurikin tuolla lavalla moni bändi on itsensä ylittänyt.

Tunnelma oli alusta loppuun katossa, vaikkakin vähän varauksellinenhan tuolla on pakosti, olkoot millaiset mummonpotkintakengät tahansa jalassa. "Kouvolassa rokkimimmit eivät ole mitään nyrkillä tapettavia." Noin sanoi eräs naispuolinen ystäväni eräällä toisella keikalla samaisessa paikassa :)

Ainoa menoa latistava tekijä olikin tälläkertaa haju. Paljon keikoilla ja festareilla käyväthän tietävät, että lippujen jälkeen tärkein asia on Imodium. Olen nimittäin aika varma, että nyt ei ollut pieru kyseessä, noin viipyvää laatua en ole ennen havainnutkaan. Alkutunnelma oli hyvin hyökkäävä, yleisluonne rustiikkinen ja jälkivaikutelma nahkainen. Jokatapauksessa oli minun nenälleni liikaa ja kun tuossa tuota herkkyyttä ja tarkkuutta on enemmän kuin toivoisin. Korvatulppien työntäminen nenään taasen häiritsee hengitystä ja kaasunaamarin kanssa ei varmaankaan pääse sisälle.

Keikkapaikkana House of Rock on kyllä sellainen, että palaan taas uudestaan melko varmasti. Henkilökunta on nopeatoimista ja hyväkäytöksistä, narikalle maksetaan lähtiessä, jos palveluun mieltyi, palvelumaksua ei tunneta. Hieman kalliimmat liput kyllä kuin monissa muissa paikoissa, mutta niin myös toimivampi ilta luvassa, esimerkiksi vessaan on lavalta lyhyt matka. Tosin yksi tarjoilija näytti siltä, että olisi haukannut paskaa ja tietysti koitin häntä lahjoa hyvälle tuulelle ostamalla hänelle ruusun. No ei auttanu, hukkaan meni viisi euroa ja kaiken lisäksi törkeän hyvänvärinen ruusu, jonka olisin voinut ennemmin itse pitää!

Esityksen kruunasin lopun yhteislaulu. Olipa käynyt Kullervolle naisasioissa oikein huonosti kun siskoaan yritti vokotella ja unelle saada. Kai hän muutakin yritti, kuin ihan vain unelle. Kullervo tuntui saavan yleisöltä sympatiaa osakseen ja sen kanssa kuuli. Kovaäänistä ja toimivaa oli House of Sleep House of Rockissa.

Turmion Kätilöt Ilonassa #spekkeli #sormi #haisee

Nytpä kävikin niin hassusti, että Turmion Kätilöt esiintyi Lappeenrannan Ilonassa perjantaina 21.3.2014. Ilona ei nyt välttämättä ole se ensimmäiseksi mieleen tuleva paikka Kätilöiden esiintymispaikaksi, mutta olipahan tällä kertaa Ilonassa yleisökin normaalista stereotypiasta poikkeavaa. Kaikki mörrimöykyt ja vuorenpeikot olivat kivasti lähteneet luolistaan liikkeelle. Paikalla oli virkistävän paljon myös pikametallimiehiä.

Musiikilliset avut eivät välttämättä ole Turmion Kätilöiden valttikortti, vaan bändin vahvuus tuntuu olevan enemmän ulkomusiikillisissa tekijöissä. Hiomatonta suomalaista mieskauneutta ja tahatonta, tai tahallista komiikkaa. Tuollaisella lavaesiintymisellä se nyt olisi varmaan aika sama, vaikka soitettaisiin pikkukakkosen postilaulua, yleisö tempautuisi kuitenkin menoon mukaan. Välispiikit olivat lähes yhtä huonoja kuin Viikatteella, mutta jostain syystä tälläkertaa eivät täysin irrationaalisia. No toimivat ne kuitenkin.

Mutta eihän kaikki tietenkään mennyt kuin Strömsössä. Jostain ihmeen ja kumman syystä eräs kanssaihminen provosoitui kovin pahasti Black Label Society paidastani. En ole ennen tällaiseen törmännytkään, varsinkin kun minulta tivattiin, että miksi minä provosoin asianomaista omalla pukeutumisellani. No enemmänkin kyse on ehkä ihan omasta näkemyksestä, joka sallii jonkun ympäristössä olevan seikan vuoksi sitten provosoitua. Itkuvinkua jonkin aikaa kuunneltuani tajusin, että nyt on väittely, jossa voittaminen ei tyydytystä toisi. Jos on lusikalla annettu, niin kauhalla on paha ottaa. Mutta hevihenkisissä piireissä erikoista käytöstä. Toivottavasti jääkin tuohon yhteen kertaan. Varmuuden vuoksi taidan kuitenkin ottaa BLS tatuoinnin, jos se nyt kerran provosoi. Provosoidaan sitten kunnolla ja ensikerralla tarkoituksella. Mutta muuten yleisö tuntui olevan happy go lucky henkistä hevaria, jota ei paljon huoli paina.

Kätilöiden ulkomusiikillisiin ominaisuuksiin palatakseni huomasin, että MC Raakapeen rannekkeissa olikin niittien sijaan ihan normaaleja karkeakantaisia yleisruuveja. Paljon miehekkäämpi valinta ja arvostan muutoinkin DIY-henkisyyttä.

Isoimman yllätyksen illalle tarjosi Spekkeli - hän onnistui pitämään koko keikan ajan housut jalassaan, eikä edes esittänyt persettään yleisölle. Taitaa säästellä sitä bravuuriaan ikärajattomille keikoille :)

#Festaripummi

Idea bloggaamiseen syntyi eilen, tosin alunperin oli tarkoitus toimia Jätelämmön valokuvaajana, kun ura Jätelämmön kitarateknikkona jäi todella lyheksi.

Eipä siinä sitten mennyt aikaakaan kun tajusin, että kun ei ole kameraa, niin kuvia on yllättävän vaikea ottaa. Kuvista saa myös irti vähän turhan objektiivista totuutta, joten valitsinkin sitten tämän kirjoittamisen sen sijaan. Piirtääkään kun en osaa.

Mikä sitten on festaripummi? No minähän se. Kyseessä ei nyt kuitenkaan ole pummilla pääseminen festareille, vaikka keksin jo hyvän sloganinkin: "Pummilla sisään - Maksoi mitä maksoi". Termi on johdettu hiihtopummista ja tästä oivalluksesta käy taas kiittäminen Jätelämpöä. Urbaanin sanakirjan mukaanhan hiihtopummi on:

"Henkilö joka on omistanut koko elämänsä skimbaamiselle. Hiihtopummit pyrkivät tekemään mahdollisimman helppoa duunia jotta saavat rahat hiihtolippuun ja hiihtovälineisiin. Hiihtopummien yleinen motto on ''Everyday is a saturday''

Mikäs sun tulevaisuuden haavees on? ngöö... no aattelin laskee " **

Eli jos joku ei nyt vielä tiennyt, niin olen tässä viimeisten kolmen vuoden aikana käynyt festareilla vähän siellä sun täällä. Olen siksi "helpoksi duuniksi" valinnut ohjelmistosuunnittelun, jolloin rahaa on jäänyt myös vähän asumiseenkin :) Viimevuodestakin tarvitsee kiittää yli kolmenkymmenen ystävän seuraa, jotka olivat reissuillani mukana. Tuo lukumäärä nyt viittaa siihen, että kokoonpano oli hyvinkin vaihtuvaa ja harvoin samoja naamoja mukana. Aion nyt jakaa kokemuksia festareilta, sekä keikoilta tekstimuodossa.

Harmittaa vaan, etten ole tehnyt tätä aiemmin. Saldona tähänastiselle seikkailulle on nimittäin kertynyt jo yli sata keikkaa, 13 festivaalia ja vissiinkin 30 keikkapaikkaa, joidenkin keikkapaikkojen ollessa jo musiikkimaailmassa legendaarisiksikin tunnustettuja. Pääasiassa varmaan kirjoittelen tulevasta, mutta saattaa olla takaumia jostain vanhastakin. Myös Jätelämmön ja Festaripummin yhteisistä menneistä/tulevista edesottamuksista saattaa tulla jonkinlaista tarinaa. Jos/kun joku ei vielä Jätelämpöä tunne, niin tässä on herran blogiin linkki: http://jatelampo.webnode.fi/

Voisin ensimmäiseksi varsinaiseksi blogisisällöksi kirjoittaa vaikkapa eilisestä Turmion Kätilöiden keikasta, mutta vanhaa krapulaa kärsiessä ja uutta hankkiessa jääkööt huomiseen.

**Tuo on nyt suora kopio, Nixarn tehkööt rikosilmoituksen niin halutessaan.